Varattiin Tallinnan matka kumppanini synttäreiden kunniaksi ja myös siksi,että oma opiskelu alkaa tulevalla viikolla.Sitä kun ei tiedä milloin voidaan pitää seuraavan kerran pidempi yhteinen loma. Hieman tuli alakuloinen olo, kun työpaikka jota olin hakenut menikin jollekin toiselle, ilman että pääsin edes haastatteluun. Ikä oli pakko olla syy, joten kovin valoisalta ei tulevaisuus taas näytä.

 Olin kahden vaiheilla lähteäkö Tallinnaan vai kotimaan lomalle. Kokemukset laivaristeilyistä eivät oikein olleet hyviä kumppanini kanssa. Alkumatka meni mallikkaasti mutta sitten alkoi taas alkoholin liian runsas käyttö. Tämä taas johti krapulaan seuraavan aamuna ja sitten sitä piti "korjata". Nyt humala ei ollut niin vahva mutta sama persoonallisuuden muuttuminen alkoi tulla esiin. Lisäksi  ilmeni voimakasta seksin tarvetta mikä yllätti. Olemme kumpikin aika seksuaalisia ja viime aikoina sen harrastaminen on osin olosuhteista jäänyt vähälle. Nyt sitten tuntui, että mikään ei riitä. Hieman tämä yllätti kuin myös se, että aiemmin oli hyvin huomaavainen ja halusi toisenkin mukaan. Vaikka olin selvästi pidättyväinen , hän eteni huomioimatta minun kantaani. Olisi toki lopettanut, jos olisin selvästi ilmaissut, ettei minua nyt huvita. Hyvänä ihmistuntijana huomasi varmasti, että en halunnut sillä hetkellä mutta jatkoi siitä huolimatta oman halunsa tyydyttämistä.

Minua jäi mietityttämään, onko suhteemme jotenkin arkipäiväistynyt, ettei koto-olot enää herätä haluja vai käyttääkö hän potenssilääkettä? Yritin tätä vähän kysellä mutta väitti ettei käytä mitään. Tuntuu vain vähän oudolta, että välillä on ollut selvinpäinkin ongelmia erektion kanssa ja nyt sitten humalassa pystyi saamaan monta erektiota lyhyen ajan sisään. Tästäkin varmaan pitäisi puhua. Hänelle tuntuu olevan hyvin tärkeää, että hänen viriiliytensä on edelleen kunnossa ja erektiohäiriöt tuntuvat olevan jonkinlainen kauhistus. Minä pidän niitä taas aika normaalina, jos miehellä on ikää jo lähes 60 vuotta.

Syksy muuttaa myös  suhdettamme. Aloitan opiskelut ja päiväni kuluvat niiden merkeissä. Hänellä taas on töitä satunnaisesti ja runsaasti välillä vapaata. Vaikka kannusti minua kovasti lähtemään opiskelemaan, tuntuu nyt, että onkin asiasta eri mieltä. Vähän vitsailee koulutukseen liittyen ja on jopa mustasukkainen, että tapaan muita ihmisiä. Aikaisemmin tullut kannustus on jotenkin unohtunut mutta katsotaan nyt , kunhan pääsen kunnon alkuun.

Tytär palaa takaisin opiskelupaikkakunnalleeen ja poikani opiskelutkin näyttävät lähteneen mallikkaasti käyntiin. Kunhan saisi olla terveenä, niin kyllähän sitä taas saa uutta ajateltavaa. Tällä hetkellä pieni flunssa vaivaa ja olo on vähän vetämätön. Myös tämä parisuhde ja opiskelu ja niiden yhdistäminen mietityttää. Elämänkumppani on minulle todella tärkeä ja pelkään, että hän ei jostain syystä enää halua jatkaa. Joulukuussa tulee pari vuotta yhteistä matkaa ja sitä ehkä pitää tehdä päätöksiä vakavamman sitoutumisen suhteen. Tähän saakka ilmeisesti, on laittanut suhteen poikki tai aiheuttanut sellaisen tilanteen, että toinen osapuoli ei ole halunnut jatkaa viimeistään kun muutama vuosi on oltu yhdessä. Onko arkielämä liian tylsää, joten pitää hakea taas uutta jännitystä ja uutta ihmistä. Toivon, että olen väärässä ja voimme jatkaa yhteistä taivaltamme toisiamme tukien ja toisistamme nauttien.