On taas vierähtänyt aikaa, kun viimeksi päivitin kuulumisia. Aika tasaista on ollut. Olen opiskellut ja elämänkumppani on ollut aika tiiviisti töissä. Tammikuussa kävimme viikon lomalla Kanarialla. Sää ei oikein suosinut, mutta ihan kiva irtautua arjesta. Alkoholia tuli tuollakin lomalla nautittua ehkä hieman liikaa. Hinta oli halpa ja loma tuntui olevan hyvä syy siihen. Onneksi mies huomasi itsekin, että käyttö alkoi olla liiallista ja omasta aloitteestaan vähensi sitä,

Nyt hän sai vuoden määräaikaisen työsopimuksen ja luvattiin, että se ehkä jatkuu siitä eteenpäin. Tämä tuo varmuuttaa tuloihin, varsinkin kun ryhtyi osa-aikaiseksi yrittäjäksi alkuvuodesta. Tämä oli aika rohkea ratkaisu, sillä jos työtä ei ole, ei saa liiton korvauksia, kun on yrittäjäksi rekisteröitynyt.

Onnistuin itse saamaan myös työssäoppimispaikan ja vieläpä sellaisen joka on järkevä opintojen kannalta. Nyt ei sitten muuta kun reilu kuukausi lähiopintoja ja sitten alkaa kolmen kuukauden työssäoppimisjakso. Yleinen taloudellinen tilannehan on hankala ja omakin talous on työttömyyden seurauksena huonontunut. Poika aloitti autokoulun ja sehän tunnetusti maksaa. Isänsä ei ole näihin kustannuksiin osallistunut ja nyt kun itse olen pienemmillä tuloilla, alkoi käyttötilin saldo uhkaavasti lähestyä nollaa. Pakko oli siirtää eläkkeelle tarkoitetusta rahastosta käyttörahaa. Hirvittää, mikä on edessä, kun ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha loppuu. Tällä hetkellä olen siitä pystynyt maksamaan normaalin arjen kulutuksen. Yhtiövastikkeen, sähkölaskun, puhelinlaskun, netin ,lainan ,ruuat ynnä muut säännölliset menoerät. Pitää tosissaan alkaa kohta miettiä, mitä ilman pärjään ja missä kaikessa voi säästää. Minulle on ollut tärkeää käydä ohjatuilla liikuntatunneilla. Niistä menee kuitenkin 58 euroa joka kuukausi. Tämä on yksi meno, joka menee harkintaan, jos työttömyys jatkuu koulutukseni jälkeen.

Muutenkin vähän hirvittää,miten itse jaksan sitä henkisesti. Tällä hetkellä en ole tilannettani kauheasti vielä pohtinut, mutta aika huonolta nuo työmarkkinat näyttävät. Jos olisin nuorempi niin ehkä sitten,mutta kun ikää on yli 50, minut karsitaan yleisessä haussa ensimmäisten joukossa. Hain loppuvuodesta yhtä työtä, johon minulla olisi pitänyt olla oikea koulutus ja kokemustakin löytyi. En päässyt edes haastatteluun. Olenko nyt niitä, jotka kärsivät kaikista näistä hienoista uudistuksista ja vielä lamasta. Eläkeikä karkasi ylemmäksi, työpaikka meni ja ikää on niin paljon, että ainoastaan nämä puhelinmyynnin kaltaiset työpaikat tuntuvat olevan mahdollisia. Eläkekertymä jää luonnollisesti myös pieneksi, kun en ole töissä. Positiivinen asia on se,että nukun yöni paremmin ja tunnen oloni muutenkin paremmaksi. Vanhan työn aiheuttamat kuormitustoistot ja niistä aiheutunut kipu ja särky on poissa.

Kevättä kohti mennään ja kesällä on tiedossa Prahan matka. Suunnittelen sitä innolla. Toivottavasti parisuhde jatkuu tästäkin eteen päin yhtä hyvänä. Minulla oli jälleen sellainen aavistus, että jotain on pielessä ja kumppanini ei ole minuun  ja suhteeseemme tyytyväinen. Onneksi pysyin näistä tuntemuksista puhumaan hänelle ja asia tuntui olevankin minun itseni väärin tekemä omaksuma . Hyvä näin. Olen ylpeä siitä, että olen oppinut puhumaan asioista, vaikka välillä tuntuu hölmöltäkin nuo ongelmat, parempi niin kuin jäädä niitä yksin pyörittämään omassa päässään ja tehdä jostain aika vähäpätöisestä pitkälle meneviä päätelmiä ja vielä vääriä sellaisia. Parempi kysyä kuin otaksua jotain.

Aurinkoa ja kevättä kohtii siis mennään ja ihan hyvillä fiiliksillä. Flunssa hieman vaivasi viime viikolla ja nuha tuntuu kiusaavan vielä, mutta eiköhän sekin jo kohta seläty.