Näin ei kai pitäisi olla mutta siltä tuntuu. Olin kumppanini kanssa kaksi viikkoa Thaimaassa helmikuussa ja maaliskuun alusta aloitin koulutuksen. Kyseessä on vain kolmen kuukauden lyhyt, perusteet koulutus mutta suunta uuteen ammattiin näyttäisi olevan selvillä. Tiedä sitten, tuoko se työtä yhtään sen paremmin, mutta nyt on suunnitelmia tulevaisuudelle ja usko elämän jatkumiseen.

Vaikka monta kuukautta meni ja oli vaikeitakin aikoja, tuntemus siitä, että ehkä se irtisanominen olikin hyvä asia, alkoi vahvistua. Nyt nukun yöni rauhallisesti, en pyöri kuin väkkärä ja mieti koko ajan tekemättömiä asioita. Oma terveys tuntuu olevan nyt tasapainossa ja sitä tukee hyvä ihmissuhde ja usko uuteen, parempaan huomiseen. Taloudellisesti se on varmaan niukempaa, mutta oman hyvinvoinnin kannalta hyvä asia.

Uusi ammattiala, taloushallinto, tuntuu kiinnostavalta ja kaikkiaan uuden oppiminen kiehtoo. Olen nyt työssäoppimisjaksolla, joka kestää kuusi viikkoa. Sen jälkeen pari päivää koulutuksen purku ja sitten lomalle Unkariin. Vähän tuo matka jännittäää, kun sinne osallistuu rakkaani lisäksi hänen tyttärensä ja tyttärentyttärensä.  Kumpaakaan en ole aiemmin vielä tavannut.  

Oma arki sujuu jo rutiinilla. Nyt puoliskoni on työssä monta viikkoa yhtä soittoa ilman vapaata ja se vähän harmittaa, vielä kun hänen työaikansa on illalla ja oma "työ" päivällä, näemme vain illalla myöhään ja aamulla. Asioihin tuo vielä mutkia, hänen isällään todettu muistisairaus, joka vaatii, että isän luona on vierailtava lähes päivittäin. Asiat tuntuvat lisäksi menevän vain huonompaan suuntaan ja lääkkeiden ottokin on välillä sitä ja tätä. Omat vanhemmat ovat onneksi olleet ihan hyvässä kunnossa, ainakin kun huomioi heidän korkean ikänsä.

Olen hakenut jo varsinaiseen tutkintoon johtavaan koulutukseen ja toivon, että sinne myös pääsen. Koulutusaika on n.1,5 vuotta ja siltä ajalta saan työttömyysturvaa. Eka hakemus liitolle lähti vasta tällä viikolla, joten paljonko sitä maksetaan ja koska ensimmäinen erä tulee, on epäselvää. Toistaiseksi rahat näyttävät riittävän, mutta uusi tietokone ohjelmistoineen, vei aika paljon rahaa. Työnantajan koulutusrahastosta ei sitten mitään vielä herunut ,mutta ehkä sitten kun mahdollinen uusi koulutuspaikka, ammattiin johtavaan koulutukseen, on varmistunut, laitan uuden hakemuksen sisään.

Työpaikkoja en ole hakenut. Muutama olisi ehkä ollut vanhan ammatin pohjalta mahdollinen mutta muutaman kuukauden kesäpesti toisella paikkakunnalla ei vain kiinnosta. Asumis- ynnä muut järjestelyt vievät rahaa ja tuskin näihin tulevaisuudessa kuitenkaan tulen työllistymään. Tämä uusi ala kiinnostaisi ja ehkä jään tähän työssäoppimispaikkaan vielä kesäksi työkokeilun merkeissä. Plussaa tässä työpaikassa oli, että ikä ei tuntunut olevan niin tärkeä. Tärkeää oli, etten ollut synnytysikäinen nainen, joka olisi mahdollisesti jäämässä hetimiten äitiysvapaalle ja paljon merkitsee myös asenne työhän.

 

Nyt sitten jännittämään miten koulutuspaikan kanssa käy. Aukeneeko ovi uuteen uraan vai mitä? Aika näyttää.