Tuttavapiirissäni on yksi ns ikuinen opiskelija. Hänellä on ammattitutkinto ja hän on tätä koulutusta vastaavassa vakituisessa työssä. Hän  halusi kuitenkin lisäkouluttautua. Ei siksi, että nykyinen työ tai työnantaja olisivat sitä vaatineet/ehdottaneet, vaan siksi, että se on hänestä kivaa. No tutkinto ammattikorkeakoulussa tuli suoritettua. Sai vielä työnantajalta palkallista vapaata ja kolleegoiden joustamisen hänen poissaollessaan. Valmistui viime keväänä. Ei ole tehnyt päivääkään tätä koulutusta vastaavaa työtä. Viime syksynä jatkoi opintojaan ylempään tutkintoon ja nyt on vuoden opiskeluvapaalla (palkattomalla)

Minusta hänen kohdallaan voidaan kyseenalaistaa, onko oikein, että yhteiskunnan koulutusresursseja käytetään moiseen. Tänä päivänä julkisuudessa painotetaan, että nykyihmisellä on oltava monta ammattai. Ymmärrän kouluttautumisen, jos aikaisempin työ päättyy tai haluaa vaihtaa ammattia mutta henkilö, joka kouluttautuu vain siksi kun opiskelu on kivaa(ilmeisesti työssäkäyntiin verrattuna) käyttää turhaan yhteiskunnan varoja  ja vie ehkä opiskelupaikan sitä todella haluavalta, joka opiskelee siksi, että haluaisi toimia kyseisen koulutuksen mahdollistavassa ammatissa.

Toinen otsakkeeni aihe on ydinvoima ja tämä Japanin maanjäristyken jälkeisen ydinonnettomuuden vuoksi. Ennen tätä olin itsekin ehkä enemmän ydinvoiman kannattaja kuin vastustaja. Japanin tapahtumat saivat minut miettimään asiaa uudemman kerran. Siellä vastakkain ovat luonto ja sen mullistukset ja ihminen ja hänen kekseliäisyytensä. Ydinvoima on ollut pitkään tärkeä sähkön tuottamiskeino. Meille on kerrottu, että sen riskit ovat pienet ja lähinnä onglema on ollut käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksessa. Nyt luontoäiti näytti meille jälleen voimansa . Ymmärrän hyvin aineellisen vahingot ja olen surullinen omaisensa ja kotinsa menettäneiden puolesta. Tämä on kuitenkin pieni asia , jos Japaniin on muodostumassa oman aikamme pahin ydinvoimalaonettomuus.

Japanin on asukasluvaltaan valtavan suuri . Mahdollisen säteilyn alueella asuu miljoonia jopa kymmeniä miljoonia ihmisiä. Pitääkö heidä evakuoida ja mihin ? Haluavatko he edes lähteä pois kotimaastaan. Millaisia pitkäaikaisvaikutuksia tällä on? Tsernobyl  on muistissa hyvin. Sitä ympärpöivä alue taitaa vieläkin olla asumaton. Mitä säteily aiheuttaa pitkällä aikavälillä ihmiselle ja koko luomakunnalle.

Ydinvoimasta ei voida hetkessä luopua, koska korvaavaa energiantuotantoa ei ole , Olisiko ajatus, että kuluttamisen sijaan yritettäisiin säästää energiaa ja miettiä sitten mahdollisia muita vaihtoehtoja, niin kauhean vaikea toteuttaa?Niin teollisuus kuin yksityiönen ihmien voivat säästää, varsinkin jos siihen pakotetaan esim energian korkealla hinnalla. Nyky -yhteiskunta nojaa pitkälti siihen, että kulutusta vain lisätään ja lisätään. Eikö siihen jossain vaiheessa tule stoppi.

Kävin tänään hiihtämässä jäällä. Sää oli mitä mainioin Auriinko paistoi ja lumi hohti puhtaan valkoisena sen paisteessa. Luisto oli mitä mainio. Samalla kyllä sain osani aurinko runsaasta UV- säteilystä mutta siitä viis. Sisäliikunnan jälkeen tämä tuntui taas todella hyvältä.  Huomenna on liikunnnasta välipäivä ja perjantaina taas tanssitunnille.

Parin viikon päästä on isäni 85- vuotispäivä. Haluaa, että kokoonnutaan ja syödään täällä meillä. Haluaisi, että kaikki läheiset voisivat tulla. Saa nähdä onnistuuko. Kaikilla tuntuu olevan kovin kiire. On kuitenkin ehkä viimeinen ajankohta kun nähdään. Hän odottaa pääsyä sydänleikkaukseen ja vointi on selvästi mennyt pienellä aikaa alaspäin. Leikkaus voi tuoda monta hyvää elinvuotta . Nyt jännitetään kerkiääkö leikkaukseen ja toipuu siitä vai tuleeko päivät sitä ennen täyteen.