Viimeinen viikko kesälomaa menossa. Säät ovat olleet melko kurjat. Kun oli niin pitkään sateista, ajattelin, että aloitan seinien maalauksen ja heti iski helle. Pari päivää se kesti ja homma oli sen ajan pysähdyksissa, tänään sain yhden huoneen valmiiksi.

Loman alku meni ihanissa merkeissä, kun vietettiin salarakkaan kanssa monta yhteistä päivää mutta siihen se ihanuus loppui. Sitten alkoi yhteinen loma puolison kanssa ja välillä meni lähes viikko, etten kuullut hänestä mitään. Olin jo tekemässä loppua koko suhteesta. Yritin, mutta heikko luonne kun olen, niin huomasin taas jatkavani tätä tapailua. Sen verran kimpaannuin, että laitoin nettiin seuranhakuilmoituksen. Pari yhteydenottoa on tullut mutta ketään en ole vielä livenä tavannuta. Tuntuu aikataulut menevän ristiin tai sitten vastapuolta alkoi jänistää.

Olen käynyt yksikseni kesäteatterissa mutta tanssimaan en ole rohjennut lähteä. Tuntuu,että siellä sitä vasta itseään tyrkytetään. Lavatanssit puolestaan ovat muuttuneet siitä kun olen niissä vuosia sitten käynyt, etten tiedä osaanko edes näitä valssia ja humppaa, jotka aiemmin hallitsin. Mieli tekisi mutta kynnys lähteä on korkea.

Lasten asiat ovat kunnossa. Nuoremmalle järjestyi lukiopaikka ja vanhempi löysi asunnon. Elokuun lopussa on muutto, onneksi voidaan soitella ja matkaa nyt ei ihan hirveästi  ole.

Tämä yksinolo alkaa vähitellen sujua ja kun työt ensi viikolla alkavat, ei ole aikaa märehtiä näitä suhdekuvioita ainakaan niin paljon. Paljon puhutaan 50-kympin villityksestä, tiedä sitten onko siinä jotain perää. Tuntuu, että  välillä käyttäydyn kuin joku teini ja itsekin olen ihmeissäni välillä näistä tunteista ja siitä, miten elimistöni niihin reagoi. Välillä kaikki näyttää hyvältä ja tulevaisuus valoisalta. Jaksan touhuta  ja suunnitella kaikkea kivaa. Sitten taas tulee alakulo ja tuntuu, että haluan vain jäädä sänkyyn, enkä puhua kenenkään kanssa. Aika monet itkut olen tämän kesän aikana itkenyt. Syksy hieman pelottaa. Jos suhde katkeaa, mikä on hyvin todennäköistä, sillä en usko että tämä salarakas kuvio voi jatkua paljastumatta kovin kauan enää. Silloin minä olen varmaan se, joka jää ilman paria, ja tämä ihastus jatkaa vaimon kanssa, jos hänet vielä huolitaan. Asiasta on joskus puhuttu ja uskoisin,että mikään ei ole sen suhteen muuttunut. Yritän nauttia näistä kesän viime hetkistä ja siitä,että nyt ainakin olen onnellinen. Saan huomiota ja tunnen olevani tärkeä toiselle, kuinka kauan se kantaa, sen aika näyttää