Pari viikkoa olen asunut uuttaa kotiani. Aika vaikeata on välillä ollut, varsinkin juhannus. Vietin sitä yksikseni ja yksinäisyys oli todella musertava. Lapset viettivät sitä omilla tahoillaan ja ex:ä entisessä kodissani. Salasuhteeni oli tietysti puolisonsa kanssa ja mikä pahinta, ei edes soittanut pitkien pyhien aikana.

Entinen yhteinen koti on myynnissä. Oma arki alkaa vähitellen sujua. Nuorempi lapseni asuu edelleen isänsä luona mutta on tulossa ensi viikoksi minun luokseni kun täältä on lyhyempi matka kesätyöpaikkaan. Saa nähdä montako päivää viihtyy, kun netti toimii hitaasti ja kaverit on muualla. Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, ei päässyt sinne opiskelemaan minne halusi ja nyt haetaan mahdollisa vapautuvia paikkoja. Nyt jos tulee välivuosi, voi tulla todella vaikeata. Jos ei käy koulua, homma luiskahtaa helposti siihen,että pelailee yöt  ja nukkuu päivät. Nyt pitää yrittää olla aktiivinen ja toimia tukena, jotta opiskelupaikka järjestyisi ja myös sellainen, joka on mielekäs. Ei siis mitään numeroiden korotus- tai oman alan etsintäkoulutus,vaan ihan oikea lukiopaikka.

Esikoiseni puolestaan sai opiskelupaikan yliopistoon ja niihin opintoihin, jotka olivat toivelistalla ekana. Nyt tulee hänellekin muutto ja vielä toiselle paikkakunnalle. Asuntoa on tosi vaikea saada ja nyt on vähän siinä tilanteessa, että pitää ottaa näkemättä, kun on töissä elokuun loppuun ja välimatkaa opiskelupaikkakunnalle 150km. Eiköhän se asia jotenkin järjesty ja hänen osaltaan kaikki tuntuisi olevan hienosti.

Mielenkiintoista miten tämä virallinen sinkkuus muuttaa tätä salarakas kuviota. Periaatteessa voidaan helpommin tavata mutta ei käytännössä. Yritän olla kertomatta tästä suhteesta ex:llä, koska tuntuu,että se satuttaisi liikaa. Lisäksi minusta tuntuu välillä,että tämä salamyhkäisyys alkaa riittää. Pitää pelätä,että joku töistä saa tietä tai toisen puoliso. Pitänee vielä yrittää vähän pidemmän kaavan keskustelulla selvittää,että missä mennään. Tämä salarakas tuntuu haluavan jatkaa satunnaisella tapailulinjalla mutta jaksanko sitä ja riittääkö se, onkin toinen asia. Ei taidan riittää ne pienet onnenmuruset, vaan tahdon jotain enemmän.

Kesäloma alkaa viikon päästä mutta mitään suunnitelmia sen suhteen ei ole. Eka kerta varmaan 20:een vuoteen. Raha on tiukoilla ja ylimääräisiä menoja tuntuu löytyvän aina vaan. Niin ja tämä uuden kodin laittaminen vei oman osansa myös. Enhän voinut kaikkea tarvittavaa viedä vanhasta kodista ja jättää ex-miestä ihan pulaan. Isompi osa varsinkin keittiövälineistä on minun hankintojani, mutta yritin jakaa ne tasan kummallekin. Jos yhteinen asuntomme saadaan myytyä, talouteni kohenee heti, kun saan osan lainoistani maksettua, mutta milloin se tapahtuu vai siirtyykö pitkälle sykseen jää nähtäväksi.

Pisteenä tälle kaikelle,sain juhannusta edeltävälle viikolle kutsun sairaalaan, nenäontelokystan poistoon. Aika helposti se sujui, tosin teki välillä aika kipeää. Särkyä oli vain muutama päivä mutta epämääräinen huono oli varmaan viikon ajan. Yritin laitella huushollia kuntoon,mutta aika vähän sain aikaan kun piti välillä aina lepäillä. Nyt tuntuu jo aika hyvältä ja huomenna menen töihin. Viikko vielä ja sitten kesäloma. Mitä se tuo tullessaan, kirjoittelen siitä sitten myöhemmin ,toivottavasti ei näin pitkillä aikaväleillä kun nämä kaksi viimeistä kirjoitusta