Olen viikon sairastanut yskää, joka ei tunnu menevän ohi. Ensin oli kurkku kipeä monta päivää, sitten alkoi vetinen nuha. Myös silmät vuosivat. Tämän jälkeen oli tukkoinen olo, kunnes tämä yskä alkoi. Pari päivää meni jotenkin ja tuntui, että tauti hellittää mutta kattia kanssa. Nyt on kunnon köhä. Saa yskiä oikein voimien takaa jotta lima irtoaa. Välillä menee joitain aikoja ,ettei yskitä lainkaan, mutta sitte se taas palaa kahta voimallisempana. Varsinkin yöt ovat välillä hankalia. Pitää yskiä pitkään  eikä mikään tunnu auttavan. Ei siinä kyllä muutkaan perheenjäsenet  saa rauhaisaa unta ,ainakaan vieressä nukkuva puoliso. Samaa tautia on ollut muillakin meidän perheessä mutta heillä tämä yskävaihe on mennyt  paljon nopeammin ohi.Pitänee harkita lääkärissäkäyntiä ,jos ei muutosta ensi viikolla ala tulla.

Koska maksoin kolmen kuukauden jakson liikuntasalille, en ole malttanut pysytellä sieltä pois. Ihan täydellä teholla en viime viikolla uskaltanut tehdä. Ihme kyllä yskiminen jätti minut rauhaan liikuntatunnin ajaksi, mutta palasi sen jälkeen taas voimallisena takaisin. Lieneekö hengästyminen ja hikoilu saanut aikaiseksi liman irtoamisen?!

Parisuhde jatkuu entiseen malliin. Ehkä lievää paranemista on luvassa. Käytiin yhdessä marjassa ja ollaan lähdössä parin päivän matkalle - ihan kahdestaan. Toki näitä on ennenkin tehty. Kun ympärillä on ihmisiä ja muuta hälinää, ei niin tule keskityttyä toiseen  eikä välttämättä tarvitse jutella mitään syvällisiä. Illalla kun on koko päivä oltu liikenteessä, on  jo niin väsynyt, että laittaa jo hyvissä ajoin nukkumaan  ja se siitä laatuajasta.

Töissä rupeaa olemaan hommaa taas enemmän kuin ehditään tekemään. Tilannetta kiristää omalta osaltaan se, että esimies ei uskalla evätä työajanlyhennys- ja saldovapaaanomuksia, mistä taas seuraa, että työntekijöitä on liian vähän ja nämä liian kovassa kuormassa. Mielenkiintoista on, että vaikka hän on aikanaan tehnyt samoja töitä, ei nyt tunnu enää olevan perillä mitä kaikkea töitä pitää tehdä, jotka eivät näy missään tilastoissa, joita ylläpidetään. Joku pyytää jotain, ohi "kirjanpidon" ja näitä pyyntöjä saattaa olla paljon, jos ne kaikki tilastoitaisiin vaikka vuositasolla. Vaikka yrität selittää, ettei ennätetä tekemään lisähommia tällä porukalla, vastaus on, että tehdään sitten myöhemmin kun on hiljaisempaa. Monet näistä eivät vain jouda odottamaan. Pitää olla konkreettisesti kasa tekemättömiä töitä ennen kuin esimiestaho ymmärtää, että nyt ei niitä kukaan olekaan ehtinyt tehdä. Kun tilanne etenee, aletaan rääpiä kiireellisiä hommia sieltä täältä ja hän, joka eniten pitää ääntä , saa omat hommansa teetettyä.

Olen yrittänyt vuosien saatossa pitää kiinni siitä, että teen oman osuuteni ja yritän tehdä sen normaalilla työtahdilla. Välillä meneekin ihan hyvin, mutta aina silloin tällöin huomaan hiljalleen nostaneeni vauhtia ja yritän tehdä liikaa. Tästä on seurauksena työasioiden pyöriminen päässä vielä kotona, kun laitan nukkumaan ja huonolaatuinen yöuni. Olen päättänyt tosissani olla välittämättä tästä kasaantuvasta  tekemättömien töiden määrästä ja jätän sen esimieheni huoleksi. Hänen tehtävänsä on töiden järjestely ja resurssien kohdentaminen. Kun ikää on jo lähes 50, työpaikan vaihto ei ole realistinen vaihtoehto. Kolmekymmisistä osa harjoittaa selvää "nuoleskelua" kun paikalla on esimies  tai muita ylempiä. Kaikki on aina ok ja annetaan ymmärtää, että joustetaan mutta kun on tosipaikka, ne hiljaiset , jotka eivät suuna päänä tuo itseään esiin, ovat ne, jotka todella joustavat ja hoitavat hommat. Näinhän se on aina ollut. Ihme vaan, ettei esimies tunnu tätä oikeasti huomaavan.

Parempaa alkavaa viikkoa odotellessa.....