Kahdeksen viikkoa lomaa ja tämä viikko töitä. Oli työhistoriani pisin kesäloma, jos äitiyslomia ei lasketa. Ensin neljä viikkoa lomautusta, sitten neljä viikkoa kesälomaa. Mitään ongelmaa ajankäytön suhteen ei olluta. Ainoa ikävä asia oli elokuun tili. Lomaltapaluurahan puolikas ja siinä kaikki. Pitää elää tarkasti,että rahat riittävät, kun ei tiedä milloin liiton korvauset saa. Työnantaja ilmoitti vielä lomauttavansa vielä kahdeksi viikoksi syksyllä, että kyllä tässä lomia riittää. Nyt olisi aikaa vaikka matkustella mutta mistäpä otat rahat moiseen.

Joulu saattaa meidän perheessä olla totuttua niukempi. On pakko karsia lasten lahjatoiveita ja nyt viimeistään pitää siitä kiinni, että aikuisille ei oikeasti osteta mitään.

Ihmetyttää tämä nykyinen työkulttuuri. Kun itse tulin taloon, annettiin ymmärtää että  jos varsinaisia töitä ei ole , siivotaan ja järjestellään paikkoja. Nykyinen esimieskin tähän suuntaan jotain vihjaisi, mutta kun  ei kellekään annettu selvää ohjeistusta, asia ei tuntunut ketään liikuttavan. Ajattelin, että antaa olla. Kai sitten vanhakin oppii jouten olemaan. Nyt sitten istutaan isolla porukalla, jutellaan ja surfataan netissä, pidetään pitkät ruoka- ja kahvitauot. Voi olla taas melko myrkkyä, kun alkaa normaalitilanne ja töitä on kiireeksi asti. Silloin voi jättää jotkut ikävät hommat toiselle, koska kyllä ne tunnolliset ne hoitaa ja kiirehtiä saldojen puitteissa kotiin, ettei tarvitse liikaa rehkiä. Voihan toisaalta olla, että nyt eletään tätä laskusuhdannetta, sitä kiirettä ei sitten tulekaan . Tulee lisää lomautuksia ja irtisanomisia. Jään  odottelemaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.