Kaikki näytti olevan hyvin ja toinen alkoi olla päivä päivältä tärkeämpi kunnes tuli tämä uusi yllätys. Rakkaani oli kuntoutuksessa, jonne hänet vein ja käväisin viikolla kylässä,kun ikävä vaivasi. Tähän asti kaikki oli hyvin. Sitten koitti päivä, jolloin minun piti hakea hänet pois ja olin joutunut sitä varten pyytämään ylimääräistä vapaata töistä. Yllätys oli melkoinen, kun kaveria ei heti näkynytkään vaikka lupasi olla valmiina lähtöön. Soitto perään sai hänet ilmestymään mutta kunto ei oikein ollut sitä mitä odotin. Oli humalasssa ja selitys oli, että oli ollut kurssikavereiden kanssa viettämässä viimeistä iltaa. Oli sitten vielä tavannut entisiä kavereita ja ilta jatkunut. Viimeinen niitti ennen kuin minulla keitti oli,että oltiin aamulla otettu vielä parit konjakit eli oli aamupäivällä täysin humalassa ja käytös jotain muuta mihin olin tottunut.
Ajeltiin sitten kotiin päin ja minä joka normaalisti olin äänessä olin aivan hiljaa. Tuntui vaivaavan häntä ja alkoi sitten uhota,että menee omaan kotiinsa tai hotelliin ja haluanko erota.Aika erilainen ihminen oli tullut esiin ja vähän hirvitti,että mitä nyt. Vähän olin edellisenä iltana ihmetellyt,kun vähän niin kuin lupaa pyyteli osallistua illanviettoon ja vakuutteli ottavansa vain muutaman oluen. Ilmeisesti arveli, että kontrolli ei toimisi ja niinhän siinä kävi. Oli kyllä kertonut,että aiemmin elämässä viina oli ollut ongelma mutta tähän asti siitä ei ollut mitään viitteitä. Nyt sitten piti miettiä mitä tehdään. Ajattelin , että katsotaan nyt ja annetaan vielä mahdollisuus.
Oli yötä luonani ja lähti aamulla puhumatta mitään. Oli iltaan töissä ja minä mietin mitä teen. Soitanko ja keskustellaan vai odotanko hänen yhteydenottoaan. Soitti työpäivän jälkeen ja halusi tietää missä mennään. Oli pahoillaan ja pelkäsi varmaan tahollaan,että homma loppui tähän. Päivä oli yksi elämäni pisimmistä. Tunteet olivat hyvin ristiriitaiset. Nyt kaikki tuntuu olevan kunnnossa mutta hieman laittoi miettimään miten meidän matkalla käy. Mitä jos alkaa viina viedä miestä? Sanomiset eivät auta vaan taitaa vaan niistä saada lisää potkua ottaa .Tilanne on jännä sikäli,että tämä oli ensimmäinen kerta ja vaikka olemme yhdessä nauttineet viiniä, ei hän koskaan ole ylittänyt kohtuuden rajaa. Katsotaan nyt olenko rakastunut alkoholiongelmaiseen, joka ei myönnä sitä tai pystyy useimmiten hallitsemaan käyttönsä mutta aika ajoin tulee näitä ylilyöntejä. Särö, mutta ei vielä maailmoja kaatava, on suhteeseemme tullut. Aika näyttää tuleeko siitä myös sen kompastinkivi .
Onneksi muun lähipiirin asiat ovat olleet seesteisempiä. Lasten opinnot sujuvat ja omien vanhempieni terveyskin on taas vähän paremmalla mallilla. Isäni tosin joutui taas sairaalaan mutta käynti toi apua häntä vaivanneeseen vatsan toimimattomuuteen ja verensokeriarvotkin saatiin siellä parempaan päin. Nyt jaksaa taas lähteä ulos eikä ole niin väsyneen oloinen ja alakuloinen. Nämä nopeat käänteet alkavat jo olla tuttuja, kun on kyse ikäihmisten terveydestä. Se ihmetyttää, että kun heillä käy joka päivä joku henkilö kotisairaanhoidosta, nämä ongelmat eivät ratkenneet heidän kauttaan vaan siten, että äitini vei isääni lääkäriin ja sai hänet viimein sairaalaan potilaaksi. Siellä sitten vasta paneuduttiin näihin maha- ja sokeriongelmiin, joista sokeritasopainoa oli jo haettu useampi kuukausi. Vei aika lailla uskoa, että tämä palvelun kautta löytyy apu , jos ilmenee jotain normaalista poikkeavaa. Itse on edelleenä lähdettävä apua hakemaan,miten se onnistuu yksinäiseltä , huonokuntoiselta vähän ihmetyttää.
Kommentit