Yksi haave toteutunut  eli vierailu New Yorkissa. Matkalla olin minä ja poikani. Tyttäreni ei valitettavasti päässyt opiskelukiireidensä takia lähtemään. Kaikki meni suunnitelmien mukaan. Lennot kumpaankin suuntaan aikataulussa ja kulkeminen suurkaupungissa joukkoliikennettä käyttäen tosi helppoa. Aika paljon vaikutti, että olin lainannut kirjastosta matkaoppaita ja lukenut jo etukäteen niiden vinkit. Koska oltiin todella suurkaupungissa, ihmisiä oli paljon ja siirtyminen paikasta toiseen kestikin yllättävän kauan. Onneksi meillä oli kymmenen päivän matka, joten välillä voitiin vain istua ja lepuuttaa jalkoja sen sijaan,että oltaisiin yritetty mennä kaikki nähtävyydet, joita sitten riitti. Suurimpana miinuksena jäi mieleen metroasemien likaisuus. Irtoroskat kerättiin, mutta missään en nähnyt minkäänlaista pesukonetta tai luuttua, jolla käytäviä ja portaita olisi putsattu. Metrot sisältä olivat siistin oloisia. Ihmiset niissä ihan tavallisia, ei mitään raiskaajia, murhaajia tai narkkareita. Jotain sen suuntaista odotinkin. Elokuvat ja tv-sarjat ovat antaneet tietyn mielikuvan ja se ei ainakaan omien havaintojeni mukaan pitänyt yhtä todellisuuden kanssa. Onneksi pääsimme kotiin ennen myrskyä. Vain muutaman päivän paluupäivän siirto ja olisimme olleet jumissa suurkaupungissa.

Putkiremontti alkoi matkani aikana ja silloin oli tarkoitus tehdä huoneistokohtaisesti reikä , josta uudet putket tuodaan rappukäytävästä sisään. Minun asuntoni kohdalla piti kuitenkin tulla eri reittiä. Yllätys olikin melkoinen kun tulin kotiin ja huomasin, että alkuperäisestä suunitelmasta oli poikettu. Minulle  ei oltu ilmoitettu vaikka olisin ollut sähköpostilla tavoitettavissa. Nyt sitten putkien läpimenokohdan raivaaminen jäi muiden kontolle.

Toinen yllätys oli, että kaukolämmönjakelu oli ollut pois pari päivää. Lämmöt tulivat päälle, mutta putkissa oleva ilma esti pattereiden lämpiämisen. Ne ilmattiin perjantaina mutta lauantaina ne olivat taas kylmät ja ulkona tuolloin lähes 8 astetta pakkasta. Soitin putkitöistä vastaavalle mutta puhelu meni vastaajaan. Huoltoyhtiöstä taas ilmoitettiin, ettei asia kuulu heille, koska talossa on menossa putkiremontti,niin sitä tekevä firma on vastuussa. Onneksi naapurista löytyi "avain", jolla patterit sai ilmattua ja niin huoneisto alkoi taas lämmetä. Ensi viikolla on kahden päivän ajan vesi poikki päivällä. Saa nähdä millaista puuroa putkistosta irtoaa kun se kytketään taas päälle. Vesiastia on varattuna , jotta saan keitettyä aamukahvit yms.

Yt- neuvottelut ovat loppusuoralla. Parin viikon päästä vasta annetaan viralliset irtisanomisilmoitukset, joten siihen saakka vain odotellaan. Mitään ei voi suunnitella kun ei tiedä, onko töitä ja jos on, mitkä ovat tämän uuden järjestelyn työajat. Kaiken mikä liittyy rahaa suunnitteleminen on nyt omassa elämässä stopissa. Tilanne on hankala, kun raha tahtoo liittyvä arkeen koko ajan.

Tämän lisäksi on huoli omista vanhemmista. Isäni muistisairaus alkaa antaa oireita. Hänellä ilmeni vakava sekavuus, jonka seurauksena on nyt sairaalassa. Tilanne on  hieman jo valoisampi mutta autolla ajo taisi loppua nyt tähän. Ongelmana on myös se, jos näitä "kohtauksia" alkaa olla enemmän, miten äitini pärjää hänen kanssaan. Kun tilanne on päällä, mikään puhe ei auta vaan hän elää omien harhojensa maailmassa. Tilannetta pahentaa vielä arvaamaton ja osin agressiivinenkin käytös, joten katsotaan nyt. Ensi viikolla on palaveri, jossa hänen pärjäämistään kotona pohditaan. Itse en siihen pääse, mutta toivottavasti äitini saa selkeää tietoa,miten toimia, jos tilanne kertakaikkiaan käy ylivoimaiseksi hänelle. Laitoshoito vaan tuntuu tosi pahalta, varsinkin kun isäni  jonkin aika sitten sanoi pitävänsä sitä pahimpana vaihtoehtona.

Tämä seurustelusuhde taas on ainoa asia, joka tuntuu pitävän minut voimissa. Matkaltapaluun jälkeen olin varautunut, että salarakkaani ehdottaa suhteen katkaisua. Sitten kun nähtiin ja puhuttiin, päätös jos sellainen oli tehty, pyörrettiin. Tuntuu, että toisen seura vaan on niin ihanaa. Puhutaan paljon ja ihan näistä arjen asioista. Toki suhteeseen kuuluu tärkeänä toisen lähäisyys ja seksi mutta se ei ole vaan sitä. Minulle tilanne on helpompi, koska ei tarvitse valehdella eikä tuntea huonoa omaatuntoa. Toiselle  osapuolella taas syyllisyys pettämisestä aiheuttaa omantunnontuskia. Pysyvästi tämä  tilanne ei tällaisena voi jatkua. Nyt vaan nuo oman elämän muut ongelmat (työpaikan säilyminen, isän muistisairaus) ovan sen verran isoja asioita, etten oikein jaksaisi enää surra parisuhteen katkeamista, vaikka sitten kyseessä onkin toisen puoliso.