Tässä syksyn mittaan on käynyt selväksi, ettei se minun hiljaa toivoma salarakkaan ero taida koskaan toteutua. Minun seurani on kuulema kivaa ja myös seksi sujuu, mutta vaimo saa pitää edelleen oman paikkansa. Ollaan siis puhuttu useaan otteeseen tauon pitämisestä. Sanoin, että minä ymmärrän sillä kyllä lopullista suhteen päättämistä, en kokeilua miltä tuntuu ja miten menee.

Oltiin jo reilu viikko ilman mitään yhteydenpitoa ja sitten mies soitteli taas, että voidaanko nähdä, ihan niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Nyt ollaan kuitenkin tulossa tilanteeseen, jossa kumpikin on lomalla eri aikaan ja itse olen vielä matkoilla, joten pakostakin ei voida nähdä toisiamme. Ehdotin,että tauko alkaa siitä enkä haluaisi sille mitään aikarajaa laittaa. Olen päättänyt olla sen verran sitkeä, etten ainakaan minä ole se,joka ottaa yhteyttä. Tiedän, että aika helpottaa tilannetta, mutta se yksinäisyys tässä pelottaa. Ei ole ketään sellaista , jolle puhua syvimpiä tuntojaan , eikä enää tarvitse odottaa toisen näkemistä ja kosketusta. Näinkään tämä ei voi jatkua, vaikka sitten ero ottaisi kuinka kipeää, minun on päästävä elämässä eteenpäin.

Entisen ex-miehen kanssa ollaan todella vähän tekemisissä. Vain jotkut käytännön asiat aiheuttavat yhteydenoton. Meitä sitoo yhteen kuitenkin vielä osittain jakamaton yhteinen omaisuus ja tietysti yhteiset lapset. Vähän näyttää, että pelkoni siitä, ettei hän pidä yllä suhteita lapsiinsa varsinkaan esikoiseen, olisi toteutumassa. Tytär opiskelee toisella paikkakunnalla ja on käynyt pari kertaa täällä kotiseudullaan. Kummallakaan kerralla isä ei ottanut yhteyttä tai tavannut häntä, vaikka yritin viestiä siitä, että hän olisi nyt täällä käymässä. Voi olla syy sekin, ettei oikein osaa keskustella , kun ei sitä ennenkään ole tehnyt. Toivottavasti edes jonkinlainen yhteys säilyy. Tytärhän tässä on se, joka siitä ehkä eniten kärsii.

Työpaikallani alkoivat yt-neuvottelut tällä viikolla ja marrakuussa viimeistään tiedetään mitä se käytännössä tarkoittaa eli ketkä joutuvat/pääsevät  pois. Jäljellejäävät sitten yrittävät tehdä loput työt ja säästösyistä   ehkä heitäkin odottaa lomautus ensi keväänä. Itse ehkä vältyn irtisanomiseltä mutta lomautusuhka voi hyvinkin osua kohdalle. Rahatilanne ei pitkiä lomautuksia oikein kestä. Asunnosta on lainaa ja taloyhtiön putkiremontti, joka alkaa parin viikon sisällä tietää lisäkuluja sekä myös muuta elämää hankaloittavia asioita. Yritän kirjoitella myös näistä remppakokemuksista , sitten kun niihin päästään. Isoista rahoistahan tässä on kysymys, mutta jos taas myyn huoneistoni jonkin vuoden kuluttua sillä voi hyvinkin olla arvoa nostava vaikutus. Vastaako se tehtävän investoinnin rahallista satsausta jää nähtäväksi.

Syksy alkaa olla tyypillisemmillään. Lämpöä alle 10 astetta ja sadetta. Lokakuun puolivälissä odottaa matka New Yorkiin.  Matka on sellainen, josta olen haaveillut ja kun se 50 vuotta tulee täytee n, päätin että sopiva ajankohta on nyt. Mukaan lähtee nuorempi lapseni. Saa nähdä, olemmeko puheväleissä vielä kun saavumme koti-Suomeen , mutta toivon mukaan ainakin olemme saaneet roppakaupalla mieleenpainuvia muistoja ja kokemuksia. Jos joku haluaa antaa hyviä vinkkejä esim ostosten tekoon( 16 vuotiaalle pojalle lähinnä) tai paikkoja missä kannattaa/ ei kannata käydä, laita kommentteja. Kaikki vinkit ovat tervetulleita ja jään niitä jännityksellä odottamaan.