Vaikka järki sanoo, että ratkaisuni oli oikea,tunnepuoli puskee vastaan. Nyt ollaan oltu reilu viikko ilman mitään yhteydenpitoa salarakkaan kanssa eli viesti on mennyt perille ettei enää soitella tai tavata. Joka kerta kun puhelin soi, käy mielessä pieni toivo, että jos hän sittenkin soittaa. Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että minä menin mukaan suhteeseen ja annoin rakkautta, hänestä en ole enää varma. Taisi olla helpotus tämä suhteen katkaisu, kun ei tarvitse elää pelossa, että vaimo saa tietää. Ehkä se uutuudenviehätys ja jännitys jota elämäänsä etsi sai tyydytyksen ja suhde joutikin päättymään. Nämä nyt on näitä oman pääni tuottamia ajatuskulkuja.

Näiden muutamia aika ikävien kokemusten pohjalta, aioin jo lopettaa koko treffipalstan lukemisen mutta sitten taas alkoi  viestittely yhden miehen kanssa. Vaikuttaa ihan asialliselta ja ennen kaikkea rehelliseltä mieheltä. Työkiireiden vuoksi ei vielä olla tavattu mutta viestitelty ja ensi viikolla olisi aikomus nähdä. Laitoin jo heti alkuun,etten ole valmis heti vakavaan parisuhteeseen mutta jos aloitetaan kaveripohjalta ja katsotaan mitä siitä syntyy. Nyt en oikein tiedä pitäisikö tästä suhteesta naimisissaolevaan mieheen kertoa mitään. Minusta se on nyt ohi. Surua ja ikävää tunnen sen päätyttyä mutta uskoisin olevani nyt  läksyni oppinut, etten sitä ainakaan samoilla ehdoilla ole valmis jatkamaan eli hän elää edelleen vaimonsa kanssa ja tapailee minua satunnaisesti.

Töissä kuviot on vielä sekaisin väen irtisanomisten takia. Tuntuu, ettei kaikki sidosryhmät tunnu ymmärtävän, että jos työntekijämäärä lähes puolittuu ,myös työnteho puolittuu. Epäselvää on myös uusi toimintamalli. Pitäsi toimia limittäin ja lomittain ja olla pirun tehokas. Esimies ei meillä ainakaan tunnu aina ymmärtävän, että odotamme hänen antavan selkeät ohjeet miten työt nyt jaetaan jäljelle jäävälle porukalle. Ei ole mitään selkeää toimintaohjetta kuten oli aiemmin. Tuntuu, ettei ole edes osannut asiaa tältä kantilta pohti. Pähkäilee vaan , kuinka monta on milloinkin töissä muttei sitä mitä näiden olisi järkevää tehdä. Nyt on vaarassa, että jotkin rutiinityöt jää kokonaan tekemättä, kun niitä ei ole selkeästi kenellekään osoitettu. Saa nähdä miten tulevat pari viikkoa sujuvat.

Putkiremontissa pitäisi alkaa ensi viikolla asuntojen sisäpuolisten putkien asennus mutta vieä ei ole siitä tullut tarkempaa tiedotetta. Onneksi olen päivät töissä, joten saavat tehdä rauhassa, ettei tarvitse kysellä että voiko mennä vessaan ja saako laskea vettä tai pestä pyykkiä.

Taidan leipo pipareita itsenäisyyspäivänä kuten on ollut tapana jo monena vuonna.Onpahan jotain tekemistä, kun vietän tällaista yksinäistä, pidennettyä viikonloppua.