Viime kirjoituskerrasta tänne on aikaa ja elämä on ottanut tällä välillä uutta suuntaa. Olen ollut nimittäin syyskuusta asti suhteessa toiseen mieheen. Kaikki alkoi viattomasti, kun pyysin häneltä kyytiä kotiin säästääkseni taksirahat. Olemme tunteneet jo yli 20 vuoden ajan ja meillä on takana lyhyt suhde, joka lopetettiin yhteisellä päätöksellä. Nyt kuitenkin kaikki alkoi alusta.

Oma parisuhde on ollut jonkinlaisessa kriisissä jo pidempään, joten kynnys lähteä kokemaan jotain uutta tällä alueella oli aika matala. Koska tunnemme toisemme entuudestaan kaikki tuntui  paljon helpommalta. Kumpikin ollaan tahollamme parisuhteessa ja kyseessä on siis salarakas, toinen nainen meininki . Olen ainakin omasta mielestäni perusrehellinen, joten koville on ottanut kertoa valheita omista menoista, kun ollaan järjestetty tapaamisia. Tunnin tapaaminen kahvilassa on ollut ohi hetkessä ja ikävä, kun ei nää toista, alkaa heti.

Ihmeellistä on ollut, kuinka erilaista voi toisen ihmisen seura olla. Nyt voin puhua ja toinen aidosti kuuntelee, ilman että mukaan tulee sanojen vääntelyä tai tietynlaista äänenpainoa tai muita negatiivisia sävyjä. Myös toisen ihmisen läheisyys on tuntunut hyvältä. Oman puolison kanssa kun sitä ei ole kuin silloin , kun harjoitetaan seksiä. On tullut huomattua, että sitä voi nimenomaan harrastaa ilman suurta tunnetta. Vanhanaikaisena tosin itse koen,että tunteet kuuluvat siihen ja olenkin ollut tästä aika hämmentynyt.

Alkuvuodesta   tapaamisien järjestäminen vaikeutuu, koska olemme vuorotöissä ja vuoromme menevät ristiin. Onneksi sentään voi soitella ja se vähän lievittää ikävää. Viikon loma erossa meni ihan hyvin ja aloin jo uskoa, että suhde olisi ohi, mutta ensimmäinen kahdenkeskinen tapaaminen sai kaiken taas ylösalaisin ja tätä tunteiden ylä- ja alamäkeä  tuntuu riittävän. Saa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa. Olo tuntuu aika rikkinäiseltä ja henkisesti tämä on ainakin raskasta, kun pitää salailla ja miettiä mitä tässä tulevaisuudessa tapahtuu.

Mutta sitten toisiin asioihin. Työelämä toi kivan yllätyksen, kun meillä peräti kaksi määräaikaista sai vakituisen pestin. Asiaan oli pakko vaikuttaa se, että myös kaksi vakituista työntekijää oli syksyn aikan siirtynyt toisiin tehtäviin.Myös organisaatio laitettiin ylemmissä portaissa uusiksi ja sitä mitä se vaikuttaa tällä alemmalla tasolla odotellaan mielenkiinnolla. Kun ihmisiä vaihdetaan eri tehtäviiin, se näkyy aina, kun jokainen haluaa jättää oman puumerkkinsä, mennäänkö huonompaan vain parempaan sen aika näyttää.

Muutama sana vielä tästä lamasta, jonka tulosta niin kovasti uutisoidaan. Omassa työpaikkassani tämä ei näy vielä mitenkään. Ensi vuosi on täynnä tilauksia ja firmassa täystyöllisyys. Olen tässä ihmetellyt, että kun Suomikin on aika velkaantunut, miksi ei ihmisiä kehoteta 70-luvun mallin mukaan suosiman kotimaista tai ainakin euroooppalaisia tuotteita ja palveluja. Luulisi, että kotimaassa tuotetuilla tavaroilla olisi työllistävä vaikutus. Tosin nykyään , kun valmistusmaata ei tarvitse ilmoittaa, tämän olisi aika vaikea tehtävä. Moni on luullut ostavansa kotimaista, kun valmistuttajana on ollut suomalainen nimi tai brändi, mutta todellisuudessa tavara on valmistettu todennäköisemmin Kiinassa , Honk Kongissa tai vastaavassa halpatuontimaassa.

Poliitikot ovat myös olleet huolissaan siitä, että työurat ovat liian lyhyitä suhteessa elinikään. Tätä voidaan kovilla keinoilla korjata siten, että lopetetaan sairauksien ylitehokas hoito. Annetaan siis tietynikäisten ihmisten sairauksien olla. Ei tehdä leikkauksia eikä anneta syöpähoitoja.Ongelma on vain siinä, että kuka määrittelee ketkä jäävät ilman hoitoa ja ketkä sitä saavat. Rahalla sitä kuitenkin saa yksityiseltä puolelta ja tämä taas eriarvoistaa ihmisiä. Mitä kyllä tapahtuu jo tällä hetkellä.

Toinen keino, jolla työelämässä oloaikaa voisi pidentää olisi osa-aikaeläke tai osa-aikatyöjärjestelyt. Tämä vaatiisi kyllä melkoista muutosta työelämässä . Ainakaan omalla työpaikalleni ei tunneta osa-aikaista työsopimusta. Työaikaa voidaan lyhentää ainoastaan , jos on pieniä lapsia tai jos on onnistunut pääsemään osa-aikaeläkkeelle. Osa-aikaisuus voisi olla keino jaksaa työelämässä , kun välillä voisi tehdä esim muutaman vuoden lyhyempää työaikaa  ja sitten palaisi taas normaaliin tai kun eläkeikä lähestyy olisi mahdollista siirtyä ensin osa-aikatyöhän ja sitten vasta eläkkeelle. Tämä ei ilmeisesti ole työnantajan kannalta taloudellinen ratkaisu, koska sitä ei ainakaan meillä tunnuta suosivan.

Uusi vuosi edessä ja toivon mukaan ihan hyvä sellainen . Toivottavasti ehdin/jaksan/viitsin kirjoitella tänne silloin useammin niin saan samalla purettua oman pääkoppani sisältöä