Tästä oli jo varoitettu kesällä mutta nyt syksyllä se sitten tapahtui. Esikoinen päätti muuttaa pois vanhempien helmoista omaan kotiin. Kiva ja kallis asunto löytyi ja sen enempää miettimättä, meni tekemään poikakaverin kanssa vuokrasopimuksen. Olivat toki ottaneet vähän selvää mitä tukia olis mahdollista saada mutta totuus olkikin vähän muuta.

Poikakaveri opiskelee ja hänen opintotukensa ja asumislisänsä tulivatkin kuten olivat olettaneet mutta sitten tämä oma, joka ei päässyt opiskelemaan ja oli lähdössä Kelan työmarkkinatukeen oikeuttavaan harjoitteluun jäikin ilman asumistukea. Syynä oli omaisuus, jonka poikaystävä oli perinyt. Tästä lasketaan osa tuloksi vaikka sitä ei ole realisoitu. Eli järjestelmä olettaa, että toinen maksaa omistaan toisen pakollisia asumiskuluja vaikka sitten myymällä omaisuuttaan. Tämä tuntuu hullulta. Jos hänellä olisi vaikka pääomatuloja ymmärtäisin sen kyllä mutta en tätä laskentamallia. Minusta oli myös ihmeellistä,että järjestelmä ,tarkoitan tässä yleistä asumistukea, antaa isomman rahallisen hyödyn, jos asuu uudehkossa, kalliissa kuin vanhassa ja halvemmassa asunnossa. Aika lailla pitää olla asioista perillä, ettei tule yllätyksiä vastaan.

Onneksi elämä hymyili ja tytär onnistui saamaan normaalin työpaikan, jolloin taloudellisesti pitäisi pystyä selviämään ilman meidän vanhempien rahallista tukea. Ehkä minä ja monet muut tekevät lapsilleen hallaa tulevaisuutta ajatellen, kun antavat rahallista tukea erilaisiin hankintohin. Jos kaiken saa liian helpolla, sitä ei ehkä oikein osaa arvostaa.

Mielenkiintoista on ollut muutos ja kuinka nopeasti se on tapahtunut, mitä tulee hintatietoisuuteen. Nyt ostetaan tarjoustuotteita ja kaupan oman halpamerkit kelpaavat. Kotona asuessa nämä lyötiin täysin lyttyyn ja sellaisten käyttöä ei edes harkittu.  Myös yhteiselämä toisen kanssa tuntuu tuoneen muutaman yllätyksen. Käytännössä toinen ei toimikaan ihan  kuten on odottanut. Jopa ruokatottumuksissa on tullut yllätyksiä. Mutta elämäähän oppii vain sitä elämällä. Nuorena on vielä helppo mukautua toisen ihmisen erilaisiin tapoihin ja tottumuksiin. Tässä iässä kun itse olen, voisi olla vaikea aloittaa yhteiselämää, kun omat tavat ovat jo niin pitkään olleet samoja. Uuden kumppanin pitäisi ainakin olla tottumuksiltaan aika samoilla linjoilla, jotta yhteiselo onnistuisi.

Pari sanaa vielä omasta työelämästä. Nyt ollaan palattu normaalitilanteeseen mitä tulee töiden määrään ja kiireeseen. Esimies pyrkii antamaan kaikille lomaa silloin kun sitä itse kukin haluaa. Nyt ollaan oltu sitten koko ajan vajaalla miehityksellä ja se alkaa näkyä töiden ruuhkautumisena. Kun lomien/vapaiden oheen osuu vielä muutaman sairaustapaus alkaa homma olla aika kaaoksessa.Voi olla,että hyvällä tuurilla näin ei koskaan tapahdu mutta toisaalta haluaisin sen nähdä. Esimies on parhaillaankin jatkokoulutuksessa, joten näissä tilanteissa ne taidot sitten punnittaisiin. Tilannetta tulee vielä sekoittamaan toiminnasta vastaavan päällikön äitiysloma. Paljon vaikuttaa kuka ja millainen henkilö siihen valitaan. Arveluissa on tullut esiin yksi kolleega, joka tuntuu koko ajan haluavan lisäkouluttautumista. Nyt alkoi taas uuden opiskelun , vaikka edellisten opiskeluiden jälkeen ei ole vielä toiminut uuden koulutuksen mukaisissa tehtävissä, onko edes niitä yrittänyt hakea.

Työnantaja ei ainakaan hänen kohdallaan ole vielä mitenkään voinut hyötyä annetuista opiskeluistavapaista ja uuden koulutuksen antamasta lisäosaamisesta. Miksi siis jatko-opiskelu hyväksyttiin? Jos se tapahtuu vain ja ainoastaan omalla ajalla, asia olisi minusta ok. Mutta kun työnantaja joustaa antamalla vapaata ja sallimalla opiskelun vuoksi työajanmuutoksia, tuntuu vähän turhauttavalta. Miksei meitä pitkän työkokemuksen omaavia arvosteta ja sitä mitä me nyt osaamme. Miksei panosteta meidän osaamisemme kehittämiseen ja työssäviihtymiseen? Kuka yli viisikymmppinen  haluaa olla työssään yhtään pidempään jos vain taloudellisesti on mahdollisuus lähteä?

Pitäisikö lähteä uusille urille ja kouluttautua uudelleen.Vaikka ei todennäköisesti tule koskaan tätä uutta koulutusta työelämässä hyödyntämään. Olisi silloin työttämän sijaan opiskelija ja vasta sitten myöhemmin työtön, erotuksena aikasempaan, kahden tutkinnon suorittanut. Tulisi niille maksetuille verorahoille käyttöä näin omakohtaisesti.