Syksy meni nopeasti ja joulu tuli kuin varkain. Pyhiä ei ollut monta ja ne menivät yhdessä vilauksessa. Perheessä jyllännyt mahapöpö piti liiallisen syömisen kurissa, eipä nyt tarvitse painia jouluna syötyjen kilojen kanssa. Riittää näissä aiemmin kertyneissäkin poltettavaa.

Joulua vietettiin hiljaisissa merkeissä oman perheen ja sukulaisten kanssa. Koko joulun tunnelma oli jotenkin kateissa. En viitsinyt paljon kotia koristella. Joulukuusi meillä toki oli, mutta vain muutamia koristeita, jotka oli loppiaisena kerättävissä muutamassa minuutissa. Nyt siitä muistuttaa vain punainen ikkunaverho keittiössä ja lakastumassa olevan joulukukat. Ehkä oma syynsä on jo omilla lähes aikuisilla lapsilla. Jouluruokaakin olin hommannut vain sen, että riitti pyhiksi ja sitten siirryttiin takaisin arkiseen "perunoita+ kastiketta" -linjaan.

Jännä ilmiö on tämä vuodenvaihteen jälkeinen kävijämäärien nousu omassa kuntokeskuksessa. Kaikkiin ryhmiin tuntuu olevan tungosta. Noin kolmasosa porukasta on sitä vakiojengiä, joka käy säännöllisesti ympäri vuoden, mutta aina syksyllä ja vuodenvaihteessa mukaan tulee uusia kasvoja, joiden into hiipuu maksimissaan parin kuukauden kuluttua. Lähdetäänkö alkuinnostuksen huumassa liian lujaa liikkeelle ja sitten tuntuu, että tässä lähtee henki ja hommasta on hauskuus kaukana. Olen itsekin syyllistynyt siihen, että olen treenannut sairaana. Toivottavasti otin opikseni. Jos liikunta aiheuttaa sen, että tuntee itsensä kehäraakiksi on ehkä tullut vedettyä liian kovaa. Keho kaipaa välillä lepoa ja sairaanahan ei saisi kuntoilla, mutta missä menee raja. Jos olet riittävän terve töihin, etkö ole sitä myös kuntosalille?

Sananen työelämästä. Omassa firmassa tapahtui taas pieniä muutoksia joulun alla.Meiltä lähti päällikkö äitiyslomalle. Sijaista spekuloitiin, kunnes ilmoitettiin, ettei ketään sellaista tulekaan, vaan hänen hommansa jaetaan kolmelle eri henkilönlle. Yksi näistä on oma esimieheni. Hänen töitään piti ensitiedon mukaan jakaa kahden eri henkilön kanssa, joista toinen olisn ollut minä. Mutta näinhän ei käynyt. Nyt minä saan joitain tehtäviä hoitaakseni, lähinnä esimieheni lomalla ollessa mutta muuten homma jatkuu kuten tähän asti. Emme vaan kolleegoitteni kanssa ymmärrä, miten esimieheni selviää llsääntyneistä töistään kun oli jo aiemmin aika kiireisen oloinen. Lisenssi, joka meidän piti saada, menikin ylempään portaaseen ja taas kerran suorittava porras ohitettiin. Jossain vaiheessa homman on pakko kaatua omaan mahdottomuuteensa. Töitä on välillä liian paljon henkilömäärään nähden. Pelastus on ollut, koneiden huono käyntiaste, mutta jos se paranee, tekemätön työmäärä käy ylivoimaiseksi. Mutta eihän sitä tiedä kun nämä taloustilanteet muuttuvat niin kovin nopeasti, jos vaikka ollaan yt- neuvotteluissa vielä kevään aikana.

Parisuhde ei ole kukoistanut pitkään aikaan. Minusta vain ei ollut sanomaan ääneen ehdotusta, että mitä jos koetettaisiin vähän aikaa erillään. Saatiin tässä vähän aikaa sitten kyllä sanotuksi jotain ääneen. Ihmettelen vieläkin miten voidaan elää samassa taloudessa ja toinen ei tunnu joitain asioista huomaavan. Meillä yhteistä on tosi vähän. Mennään nukkumaan eri aikaan, herätään eri aikaan, kumpikin ulkoilee erikseen, katsotaan eri ohjelmia televisiosta.Kun yhteisyys ja läheisyys on hävinnyt, on aika vaikea  tuntea toista kohtaan minkäänlaista vetovoimaa eli halu ja tarve seksiin on minun osalta täysin kadonnut. Jotain satunnaista on mutta aika harvoin. Laatu on hyvää mutta mies haluaisi määrää lisää, minä en . Tässä varmaan yksi yleinen ongelma pitkässä parisuhteessa. Toinen tuntuu lisäksi muuttuneen kovin erilaiseksi vai onko sitä sitten itse muuttunut sitä huomaamatta. Jos kysytään olenko onnellinen , niin ehkä ajoittain, en yleisonnellinen , vain hetkittäin.

Taitaa olla jonkinasteista masennusta mutta tuntuu, että elämä on pysähtynyt mieheni osalta. Kaikki vähänkin uusi  ei kiinnosta. Mitä tehdään kun toivon mukaan reilun 10 vuoden päästä lähestyn eläkeikää ja juopa meidän välillä on nyt näin suuri. Vaikea kuvitella yhteisiä eläkevuosia. Ehkä lasten elämän seuraaminen tuo potkua, mutta pitäisi sitä jotain toimintaa olla omasta takaa. Pitänee pohdiskella tätä vielä lisää myöhemmin. Nyt pieni kävelylenkki ulkona voisi piristää...