Mitään ihmeempään en lomalla tehnyt, johtuen siitä ,että kumppanini oli töissä. Lisäksi sairastuin flunssaan ja loppuloma on sujunut sitä parannellessa. Vieläkin olo on huonohko. Yskä vaivaa ja lihaksia jomottaa,taitaa olla vähän lämpöä.

Alkulomasta kävimme Vaasassa tapaamassa miehen tyttären perhettä. Ihan kiva matka. Alkoholia ei pahemmin otettu, koska tytär ei siitä oikein pidä. Ihan hyvä näin. Mies yrittää saada painoa alas ja minä samoin. Häntä luulisi motivoivan todettu korkea veren sokeri. Lääkäri tarjosi jo lääkitystä mutta halusi ensin elämäntapamuutoksella koettaa, jos saisi sen laskemaan. Huonolta näyttää. Hän on aivan liian lyhytjännitteinen ja päästää ruokavälit liian pitkiksi. Sitten kun syö, ruokaa menee helposti aivan liikaa. Noutopöytäruokailua ollaan harrastettu vähän liikaa ja vaikka kuinka yrittää sitä tulee ottaneeksi liikaa.

Opiskelut ovat sujuneet ihan mallikkaasti. Kovasti vaihtelee paljonko pitää tehdä eri kursseilla kotitehtäviä. Osa opettajista pitää kurssin päätteeksi kokeen, osa antaa vain suoritus/hylätty merkinnän tuntitekemisen perusteella. Vähän tuntuu vaikuttanee omaankin motivaatioon muutos, jossa yksitäisiä kursseja ei arvioida kuin joko suorituksena tai hylättynä. Aiemmin arvosana oli numerointi 1-3 (3 paras) tai hylätty. Näytöistä annetaan edelleen arvosana. Käsittääkseni osa opettajista ei pidä tätä muutosta hyvänä enkä itsekään ole sen kannalla.

Meidän ryhmä on pysynyt aika hyvin kasassa ja vain muutama on jäänyt kokonaan pois lähiopiskeluista. He ovat kaiketi muuttaneet opintosuunnitelmaansa eivätkä tarvitse enää näitä kursseja. Muutamalla tuntuu olevan ongelmia motivoida itseään opiskeluun. Itsekin olin jo vähän pessimistisellä päällä kun työssäoppimispaikka tuntui taas olevan tosi vaikea löytää. Onnekseni yksi yritys sitten innostui minusta ja nyt on sekin sitten selvää. Kaikeksi onneksi kyse vielä sellaisesta paikasta, missä minun pitäisi pystyä suorittamaan oman HOPS:ni mukaiset näytöt. Nyt on taas motivaatiota opiskella eikä energiaa ja aikaa tuhlaannu paikan etsimiseen.

Olen jo nyt ryhtynyt pohtimaan koulutuksen jälkeistä työllistymistäni. Kun ilmainen harjoittelija ei löydä paikkaa, niin miten sellaisen löytyy työntekijälle, jolle pitäisi maksaa. Lisäksi minua jurppii tämä hallituksen säästöohjelma. Ansiosidonnaisen päivärahan väheneminen sadalla päivällä tekee kyllä aika hankalaksi elämän. Kuulun hyvin todennnäköisesti kohta ryhmään, joka työllistyy ikänsä takia hyvin huonosti. Ei siis ole minun syyni , jos työtä ei ole. Yritän toki sitä löytää ja olen valmis tekemään lähes mitä tahansa. Peruspäivärahalla en yksinkertaisesti selviä. Koska minulla on säästöjä mutta myös velkaa ,taitaa toimeentulotukikin jäädä saamatta. Minun on siis käytettävä ensin eläkettä varten säästämäni varallisuus, jotta saan toimeentulotukea ja sitten joskus eläkettä. Eläkekertymä on tällä hetkellä 1200 euroa joten sitäkin pitäisi kyetä kasvattamaan, jotta sillä aikanaan edes jotenkin pärjäisi. Tuntuu siltä, että kuulun ikäluokkaan jota ruoskitaan oikein toden teolla. Ensin nostettiin eläkeikää ja nyt sitten vähennetään ansiosidonnaisen kestoa. Olen ollut työelämässä lähes 30 vuotta, joten aika kohtuuttomalta tämä tuntuu.Yritystä löytyy ja halua työntekoon. Olen terve mutta psyyke tässä joutuu aika lujille. Onneksi saan mieheltä tukea.

Lasten kohdalla asiat ovat hyvin. Tytär sai vakituisen työpaikan. Tosin joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle mutta ihan siedettävän matkan päähän. Poikani pääsi palkalliseen työharjoitteluun ja on innoissaan, kun  voi tehdä hankintoja ilman,että tarvitsee aina pyytää rahoitusta vanhemmilta tai sitten ottamalla opintolainaa, mikä tarvitsee kuitenkin joskus maksaa takaisin. Toistaiseksi on hankkinut ihan järkeviä asioita .Toivon, että myös rahan arvostus kasvaa ja se,ettei sen saaminen aina olekaan niin helppoa. Toivoisin, että myös muut nuoret saisivat näitä positiivisa kokemuksia ja sitä kautta pääsisivät kiinni tähän yhteiskuntaan. Aika vaan on heidänkin kannaltaa tällä hetkellä huono.