Rakkaus uuteen ihmiseen kukoistaa. Olen jo hieman päässyt pelostani, että kohta tulee esiin jotain jota en kerta kaikkiaan sulata ja suhde loppuu siihen . Toinen pelko on,että toinen löytää jonkun muun ja minä saan väistyä . Tämä siitä huolimatta,että toinen vakuuttaa, että hänen tunteensa minuun ovat päin vastoin voimistuneet ja ettei hänellä ole tarvetta hakea kenenkään muun seuraa. Suhde on mennyt jo niin vakavaksi, että kävi tässä pitemmän päälle miten vain, ilman sydänsurua tästä ei enää erota.

Ollaan oltu paljon yhdessä ja tehty ihan arkisia asioita. Toki kummallakin on omat tapansa mutta mihinkään suureen eroavuuteen ei olla törmätty. Koska omaan elämään kuuluvat tärkeänä osana lapset , olen halunnut välttää salailun ja nuorempi saikin tietää tästä miesystävästä, kun hän oli luonani ja poikani saapuikin hieman yllättäen kotiin. Ei kommentoinut mitenkään vaikka yritin kysellä onko ihan ok, että ystäväni yöpyy meillä. Nyt näitä yöitä on ollut jo joitain.

Ajattelin,että esittelisin hänet tyttärelleni niin että menisimme yhdessä syömään. Yllätyin ,kun aikuinen tyttäreni ilmoitti, ettei halua tietää elämäni tästä puolesta mitään. Nyt sitten vietän viikonlopun lauantai-iltaa yksin. Rakkaani ei halua tulla käymään sähköistämään tilannetta, kun tyttäreni on vieraisilla. Tyttäreni puolestaan lähti tapaamaan kaveriaan. Hän ei kysellyt onko minulla mitään suunnitelmia, ilmeisesti siksi, kun niitä ei ennenkään ole ollut. Yritän nyt sitten käyttäytyä ja toimia kuin aikuinen eli odotan huomiseen, kun hän lähtee takaisin opiskelupaikkakunnalleen ja voin taas tavata rakastani.

Omille vanhemmillenikaan en ole asiasta kertonut. Heillä tuntuu olevan niin paljon muuta mietittävää lähinnä isäni terveyteen liittyvään joten ajattelin, että kerkiäähän tuon. AInut syy miksi haluaisin heidänkin tietävän, olisi se,ettei luonteelleni sovi tällainen salailu ja se selvästi rasittaa, kun pitää yrittää aikatauluttaa elämääni näiden eri ihmisten välillä, joista toiset tietävät , toiset eivät toistensa olemassaolosta.

Yhteinen matka meillä on varattuna talvilomaksi, joten sitä odotellessa ... Ehkä huominen tuo taas valoa tähän ikävään . Ainakin olen huomannut sen, kuinka tärkeä ihminen hän minulle on ja yksinolo on paljon rankempaa kuin ennen häntä.Toivon, että lapset voisivat ymmärtää ,että minulla on tarve kokea rakkautta ja voisivat ymmärtää asiaa myös minun näkökulmasta. Ehkä se on liikaa vaadittu, mutta ehkä aika tässä asiassa tekee tehtävänsä. Ehkä sitä vain pitää sulatella ja vastahan siitä on vuosi kun ilmoitimme erostamme ex-avopuolison kanssa. Olimmehan sitä ennen olleet perhe yli 20 vuotta, joten meillä oli jokaisella käytävänä oma muutosprosessimme liittyen  muuttuneeseen perhetilanteeseen.Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Nyt vaan sitten uuteen tilanteeseen pitää sopeutua.

Parempaa ensiviikkoa odottaen, rakasta kaivaten